Ei oo mun juttu..

..Mie aloitin blogin kirjoittamisen, kun tuntuin, että haluan esitellä tuotoksiani jollekulle. Kuitenkin tässä on alkanut tuntumaan, ettei tämä ole mun juttu.

Siispä tältä erää viimeinen blogikirjoitus:

Kiitos!

Ukkelin uudet vaatteet

 Meijän pikku-ukkeli alkaa lähentelemään vuoden ikään. Koska kyse on oikeesti pikku-ukkelista on vaatevarasto koostunut pitkälle 62-68 kokoisista vaatteista. Nyt alkaa housutkin käymään lyhyiksi niin tartti tehhä jotain.

Ja miehän tein, ompelin. Kolme t-paita, joista yksi pitkillä hihoilla, ja neljät housut, kaikki koossa 80. Kankaat on kaikki muuan tutun jämävarastoja niin tehtiin siten kun kankaista riittää.

Vihreä apina -trikoo riitti pitkähihaiseen paitaan. Sinisistä tähdistä tuli lyhythihainen. Kuviotrikoo ei riittänyt kumpaankaan, niin takakappale on raidallinen, sopii mainiosti.

Ja mitä ei voi peittää, tarttee korostaa. Tähtivelouria oli liian lyhyt pala, niin laitoin harmaat trikootereet polven korkeudelle. Samaa trikoota on myös resorit.

Yksvärinen college tartti jotain piristystä ni aplikoin siihen Verson Puodin Onneja. Onnit on oikeasti pieniä poikia kangas täynnä. Housuihin pääsi kolme poikaa. Nämä Onnit mie hommasin Facebookin Kangashamstereiden kautta kyselemällä aplikointikuvia.

Pilvipökät on tosi paksua trikoota ja siniset pehmosta velouria. 

Näillä taas vähän matkaa eteenpäin :)

Vaatteiden kuvaaminen päättyi taas tutulla tavalla.. Vaatteet levälleen ja linssilude kameraan kiinni. 

Hippirinsessat

Tiesitkö, että helmojen määrä määrää prinsessuuden määrän? No nyt tiedät. Minäkään en tiennyt ennen kuin 5- ja 3-vuotiaat prinsessat sen minulle kertoi. 

Meillä on eletty jo jonkun aikaa prinsessakautta. Varsinkin vanhimmalla saattaa olla montakin mekkoa ja hametta päällekkäin, koska enemmän helmoja, enemmän prinsessa. Tytön tyyli on muutenkin vähän hippi niin pistetään sitten ihan hippityyliin.

Tein hameet ajatuksella, että yksi hame kerrallaan riittäis. Ostin Löytö-palasta 20 sentin pätkiä puuvillaa ja kuusi metriä pitsinauhaa. Hameen ylin kerros on noin viisi senttiä isompi, kuin prinsessan vyötärön ympärys ja alinkerros on puuvillan täysleveys, keskimmäinen kerros on tasan noiden puolesta välistä.

Alempi, siis pitempi, kappale rypytetään yläreunastaan saman mittaiseksi, kuin lyhyempi kappale. Rypytetty ja suorakappale vedetään sitten saumurilla kiinni. Minä  ompelin vielä ompelukoneen suoralla vahvistuksen saumurisauman viereen. Kun kaikki kerrokset on ommeltu yhteen niin laitoin siksakilla pitsit aina sauman päälle. Kuusi metriä pitsiä ei riittänyt niin toiseen hameeseen tein yhteen kankaan vaihtumiskohtaan tuollasen frillan. 

Pinkkiä rakastava 5-vee sai sitten ihan pitsiöverin hameen. Helman vaan saumuroin ja saumurisauman päälle siksakilla helmapitsin. Kun kaikki hörsylät oli kiinnitetty niin saumuroin takasauman kiinni. Lopuksi mittasin kuminauhan ja ompelin kuminauhan paikalleen. Tämmönen hame on helppo tehdä koska kaikki tehdään tosiaan tasona olevalle kankaalle paitsi kuninauha. 

 

Nyt on sitten  hippiprinsessalle ja pikkuprinsessalle hameet, joissa on muutamat helmat. Yksi juttu jäi kuulemma harmittamaan, hörselöitä on liian vähän :)

Tunikahuppari

Tuossa kesällä tilasin ison pinon kankaita, joita sitten olen ommellut pois. En vain ole hamsteri, jolle kankaat jää kankaina kaappiin.

Kangaskapinasta tarttui aivan unelmanpehmeä karvacollege. Tämä myytiin turkoosina ja turkoosilta näytti kuvissa, mutta enemmän tämä on jotain vaalean petroolin väristä. Enivei, tykkään. Lapset pyysi, että: "Elä äiti tee itelle mittään, tee meille peitto." No itelle kuiten tein..

..pitkän hupparin. Kaava tässä kai on ihan oma. Hihat ja hiha-aukot on yhdestä vanhasta Ottobreen kaavasta, miehustan malli on Joka tyypin kaavakirjasta, helmaa pidensin vapaalla kädellä, huppu ja pääntie on Linnelin MIWistä. Paitsi sitäkin muokkasin.

Helmaa tein niin pitkästi, kun kangasta riitti. Aluksi suunnittelin helmaan resoria, päällä huppari näytti kuiten siltä, että pilalle menee jos laitan. Käänsin vain.

Ostin tähän turkoosin resorin, mut se oli väärän värinen, eikä sopinu yhtään. Tuossa lähikaupassa oli eri turkoosi-petrooli-sininen skaalan resoreja varmaan kymmenen, mutta kaikki väärän värisiä. Laitoin sitten hupun reunaan valkosen resorin. Saas nähdä miltä se pesujen myötä näyttää, oliko viimeinen valkoinen resori..

Tällä sitten tarkeneekin pian alkavilla syyskeleillä.

Tämmöstä tällä kertaa, oon muutakin ommellu, mutta suunnittelija ja loppukäyttäjä, neiti 3-vee, ei antanut lupaa kuvata. Ei sitten, ei pakko.

Synttärihulinaa - pehmeitä paketteja

Meillä on joka vuosi heinäkuussa synttärihulinat, neiti kun täyttää vuosia kaks päivää isänsä jälkeen.

Neiti 5-veellä oli nyt ensimmäisen kerran TOIVEITA koskien syntymäpäiviä. Synttäreillä pitää olla ilmapalloja, kakun päällä nomparelleja ja lahjaksi äitin tekemä mekko. Äiti on otettu tästä toiveesta.

Ohuen joustocollegen tyttö valitsi itte Kangaskapinasta. Ompelun kanssa meinasi käydä niin ja näin. Justiin kun piti alkaa tekemään, niin miehelle tuli tupa täyteen synttärivieraita. Eihän siinä sitten ommella. Neitin synttäripäivän aamuna sitten kerkesin ompelemaan.

Kaavan pohjana käytin Ottobreestä piirrettyä perushupparia koossa 110. Lyhensin kaavoja lähelle kymmenen senttiä ja vapaalla kädellä leikkasin helman. Taskut leikkasin summissa tytön käden kokoiseksi. Kaula-aukkoa suurensin sillain mekkomaiseksi.

Taskut, vyötärön violetti resori ja helmassa seisova Maija (oisko Verson puodista) tekee mekkoon sen jujun. Hihat on tarkotuksella lyhkäset. Neiti 5-veen hihat on nimittäin aina likaiset ja märät ja ja ja.. 

Heti piti vähän pyörähdellä, jotta tottapa mekko kelpaa synttärimekoksi :)

Pehmeitä paketteja, monikossa. Miehellekin tuli pehmeä paketti. Hän kun on töissä rakennuksilla ja työn kuvaan kuuluu kaikennäköinen kumartelu ja pyllistely. Pitkällä miehellä se tarkoittaa alati näkyvää putkarin hymyä.. Sitä ei niin mukavaa näkyä.

Surautin sitten kymmenen senttiä normaalia pidempiä t-paitoja. Kangaskapinassa 100 % puuvillatrikoo maksaa vajaa 7 euroa, ni tilasin sitä 2,5 metriä. Kolme paitaa sain leikattua, kahdet hihat. Tuli sitten yksi hihaton. 

Ei näy enää kyykistelessä putkarin hymy. Naaman puolella putkimiehen iloinen ilme näkyi, kun on paidat justiin ku pitää :) Töissäkin oli kuulemma jo kerinnyt kehumaan, kui emäntä teki niin on hyviä. Kiitän!

Lämmintä kesää

Mun lähilankakauppa muutti kesäkuun lopussa isolle kirkolle. Kukkaro kiittää, minä en.. No, lankakaupan muuttamisesta harmistuneena kävin muuttomyynnin aikaan kattomassa hyviä tarjouksia. 

Niinhän siinä kävi, että tarjoustuotteet jäi ostamatta, mutta normihinnalla lähti mukaan viisi kerää Teeteen Pallasta. Vihreää, keltaista, vihreää pätkävärjättyä ja pari mustankirjavaa. Tarkoituksena oli syksyhämärissä kutoa lapsille lämpöstä ens talveen. Niihän siinä vain kävi, että..

  ..puikot alkoi heilumaan heti ennen juhannusta tekemisen puutteessa. Ulkona satoi vettä, eikä sisälläkään ollu mitään mielekästä tekemistä. Oikeestaan pojan villasukatkin oli käyny pieniksi ja niinpäin pois. Ainahan on hyvä syy tehä käsitöitä :)

Poika sai seurakunnan ristiäislahjana junasukat, ne on nyt käyny pieniksi niin tein uudet. Varsirynttyjä tuli vain yhdet, kun en tiennyt miten lanka riittää, muuten on samanlaiset, kun vanhatkin. 

Jospa nämä nyt lämmittäisi seuraavan talven pikkupojan pallerovarpaita. Reilut vielä, mutta pieni kasvaa äkkiä ja nämähän pysyy hyvin jalassa.

Kun ei kesä yksiillä sukilla lämmennyt niin tikuttelin sitten toisetkin. Vanhin tyttö valitsi väreikseen keltaisen ja vihreän. Pinkkiä olisi kuulemma tarvinnu, mutta sitä ei ollut nyt tarjolla.

Näihin kudoin liki polviin pitkät varret. Varsiin kudoin "tanssivia raitoja", mitä näkyy aina välillä tuolla facen käsityöryhmissä. Jostain syystä noi ei ihan niin selkeesti hypi, kun muilla, mutta kivat näinki. 

Tyttö halusi molempiin sukkiin eriväriset kantapäät, laitoin raidat kulkemaan toiseen toisinpäin ni on :) Ensimmäisen kerran tein ristiinvahvistetun kantapään, tuli niin tiukka, että näyttää pöhkön pieneltä koko kanta. Taitaapi jäädä viimeiseksi..

Toivoa sopii, että näillä sukilla nyt kesä lämpenis, niin jää ne kaksi viimeistä kerää sinne syyshämäriin :) Ja nyt ompelemaan, tilasin nimittäin ison kasan ommeltavaa!

Mekkoilmoja tänne!

Kesämekkoja ei-mekkoihmiselle :) En ole koskaan tykännyt pitää hameita tai mekkoja. Mutta yllätimpä itteni ja ompelin itselle hameen tuossa syystalvella. Kun hame vielä löytyi monesti päältäkin, niin ajatus kesämekoista alkoi kasvaa. Ja kasvoi ja kasvoi, eikä antanut rauhaa.

Hanhelissa olen katellut jo pitemmän aikaa tällaista joustavaa puuvillaa, mutten ole osannut kuvitella itelle päälle. No ostin sitten viimeisen raportin tämän kesämekkoilun innostamana. Laiskana en jaksanut alkaa sen kummemmin kaavoja ettimään. Joka tyypin kaavakirja lojuu vuorotellen olohuoneen pöydällä ja harmoonin päällä, sopivan lähellä. Piirtelin siitä yläosan kaavan koossa M ja jatkoin helmaa mekoksi. 

Nyt vain sattui, että mittaamisesta huolimatta piirsin liian ison kaavan ja jouduin kaventamaan aika monesti sivuilta ja ottamaan aika paljon enemmän muotolaskoksistakin. Ylhäältä ja alhaalta kaava oli hyvä, mutta vyötäröltä aivan liian iso. Joka kerta, kun ompelen muotolaskoksia niin päätän, että tämä oli vimeinen kerta. Kai mä nyt jotain perustavan laatuista opin, kun ei se enää niin pahalta tuntunu. Saatan vaikka ommella vastaavanlaisen mekon joskus toisenkin. 

Tein ensin pelkän valkoisen pötkön ja helmaan nuo raportin alareunassa olevat kukat. Aloin sitten kuiten mittomaan, että paremman näköinen tuo on jos siinä on musta vyö kapeimmalla kohtaa. Sen verran leikkasin alareunan mustasta soiroa pois, että sain katkon keskelle. 

Vetoketjun laitoin eteen, kun tuo meijän mammanpoika tarttee vielä paljon äitiä. Jostain syystä kuvissä näyttää että kaula-aukko ei ole symmetrinen, mutta on se. Vasenpuoli on sen näköinen kun se oikeasti on.

Verson puodin Mummulan tuntu -college kiusasi mua olemassa olollaan, mutta just kuin aikoin sitä mekon verran tilata, ni olipahan loppunut. Kaveri sitten kävi puodin kangasiltamissa ja osti Mummulan tuntua mulle trikoisena parin metrin palan kympillä. Collegessa räsymaton raidat oli kapeampia, mutta kyllä tämä kelpaa leveillä raidoillakin.

Mekkohan Mummulan tuntusesta räsymatostakin tuli. Kaava on taas Joka tyypin kaavakirjaa, t-paidan kaavalla kainaloista ylöspäin ja raglankaavalla alaspäin. Kaaritaskujen kaavana toimi Tupperwaren taikinakulhojen kannet :) Kangas oikeen huusi keltaista resoria kaveriksi ja sitä se myös sai. Neppilistan ohjeita luin blogista ja toisesta sitten sovelsin.

Helma yltää nyt justiin polven alapuolelle, mutta eilisen eka mekkopäivän jälkeen tuntui, että pitäiskö tuota kuitenkin nippasta vähän lyhyemmäksi?

Nyt vain toivotaan sitten niitä mekkoilmoja :)

Kuvat otti Aune.

Kesävauvalle

Velipoika sai perheen lisäystä tuossa viime viikolla. Miepä aloin suunnittelemani vauvalahjan teon sillain hyvissä ajoin pari päivää vavvan syntymän jälkeen. Kankaiksi valikoitui yksvärisiä trikoita jämäkassista. Pienet vaatteet ei paljon kangasta vie.

Uusimmassa Ottobreessä (3/15) oli tytön jalassa kivat kukkakuosiset haaremipökät. Miepä leikkelin semmoset turkoosista ja tummansinisestä trikoosta, joita olen käyttänyt kesämekossa ja housuissa. Takana on tämmönen peppukolmio, etupuolella tai sivuissa ei ole saumoja ollenkaan.

T-paita kaava on samaisesta Ottobreestä, miehusta on samaa turkoosia, selkä ja hihat tuli yhdestä harmaasta trikoosta, jota löytyi sieltä jämäkassista. Twistiä perusteeppariin tein aplikoimalla tommosen ykkösen sillain sinnepäin-tyylillä helmaan. Helman ja hihansuut käänsin vaan yhdesti ja ompelin kapealla joustotikillä vähän eri turkoosilla langalla. Turkoosi lanka on vähän vahvempaa kuin normiompelulanka, niin erottuu mukavasti.

Tämmönen kesävauvan setti niistä sitten tuli. Vaikka yleensä vauvalahjat teen tai ostan koossa 68, että menee vähän pitempään, ni nämä on 62. Sillä että kesä on nyt heti :)

Sitten vain viemään nämä vavvalle ja toivotaan lämmintä kesää, että pääsis myös käyttöön!

Ja äkkiä takaisin ompelukoneen ääreen.. Kesämekkoilua itselle ;)

Emmaljungien uusi elämä

Nuorina vanhempina 80-luvun puolessa välissä äiti ja iskä osti Emmaljungan rattaat. Ne oli oikeen kirkuvan keltaiset ja vallan mainiot pukata. Tämän vuosituhannen alussa rattaat unohtui varaston täytteeksi. 

Varmaan kymmenisen vuotta net kerkesi varastossa pötköttää, kunnes mummun mussukat joskus tartti rattaita. Sieltä ne kaivettiin esiin ja pieniä vähän pihalla työnneltiin. Haalenneena ja vaalenneena, kankaat osin revenneinäkin, mutta kuitenkin asiansa ajavat rattaat. Ja vieläkin mahottoman hyvät pukata!

Tänä keväänä vanhemmat ajatteli sitten purkaa koko varaston. Tietty kaikki tavara piti ennen sitä tyhjentää pois. No minähän kaivelemaan ja mikä aarre sieltä löytyi? Ikivanhat Emmaljungat! Eikun kotia vaan ja vanhoista kankaista mallia uusiin. 

Ikean sohvanpäällinenkin sai tässä hommassa uuden tehtävän. Kanttinauhaa, levyvanua ja nepparin kävin kaupasta hakemassa, ja sitten ompelukone surisemaan. Tämmöstä siitä sitten syntyi:

Vieläkö saan hommattua tuohon takapuolen alle uuden vanerilevyn vanhan ja homehtuneen tilalle niin kelpaa Pikkupätkän ulkoilla. Pätkä alkaa olemaan jo sen ikäinen, ettei aina ulos mennessä aleta nukkumaan, ni näistä näkee katella ympärilleen :) Ja onhan mukavan kevyet työntää.

Perhonen

Kaupan lankahyllyyn ilmestyi joskus kevättalvella kevään uutuuslangat. Novitan Rytmi nosti heti hymyn huulille. Herkkuvärit.

Saman tien nousi mieleen joskus netin syövereissä nähty mekko-ohje. Ainoa vaan kun en muistanut, että missä. Metsästelin sitä sitten aikani, kunnes löysin. Tekstiiliteollisuuden Perhonen. Koko on 80 senttiselle ja meiän keskimmäinen on metrin. Puikot on 4 ja Rytmin suositus on 5-6. No sovelletaan.

Otin viispuolen puikot ja aloin tekemään. Ensimmäisen aloituksen purin ja vähensin parikymmentä silmukkaa. Toisestakin tuli reilu, mutta kesällä se ei haittaa. 

Perhonen aloitetaan ylhäältä alaspäin, kaula-aukon tein noin suunnilleen ohjeen mukaan. Sitten piti varioida, ettei kainalot ole navan korkeudella.

Helmaa kudoin sen verta kuin viidestä pikkukerästä tulee. Reilun mittainen kesätunikahan siinä. Vielä kun nuo takana näkyvät lumikasat sulaa pois ni jo sopii kesähelmojen heilua :) (Kumpparitkin voi vaihtaa sit sandaaleihin :)) Ohjeessa olevan taskun jätin kokonaan pois.

Lempparimekko ainesta, ensin tämä meni tytön omaan jemmaan. Toisena tätä ei olisi saanu ottaa pois päältä. Lempivaatteet aina harmittaa, kun ne jää pieneksi. Tätä voi pitää pitkään, ensin tunikana ja myöhemmin paitana. Kaula-aukko jäi hieman suureksi, jos se käytössä haittaa ni täytyy virkata siihen vielä kerros tai pari niin pienenee vähän.

Takki+pusero= haalari

Mulla oli ohut softselltakki, joka oli vähän liian ohut. Ja oikeestaan vähän liian iso. Ei ole enää. Miehelläkin oli collegepusero, joka oli liian lyhyt. Tai oikeestaan aivan liian lyhyt. Ei ole enää.

Nyt on meijän poijalla haalari. 

Justiinsa sopivan paksu näin nollan pintaan tuulisille kevätkeleille. Kesälläkin sitä voi käyttää jos on kylmiä iltoja ja tarpeeksi suuri se on, että menee vielä syksylläkin. Ottobre 4/14 Best Pals toimi kaavana. Vähän muutin, etukappaleen lahkeita käänsin harittamaan, että takin taskut jää ehjiksi ja toimiviksi lahjetaskuiksi. Helpompi noin, kun alkaa poistamaan vetoketjut. Hihoja lyhensin, kun olin kuullu, että Ottobreen vauvakaavoissa hihat on suhteettoman pitkät. No niin on. 74 koon hihat ja 80 koon lahkeet, ni siltikin hihat voi kääntää, lahkeita ei. Jätkän pätkä on kuiten vasta vajaa 70 sentiä pitkä. Hupun vaihdoin kaulukseksi, ni ei huppu paina pienen niskaan.

Vaikka en koskaan ennen ole tehnyt mitään kokonaan vuoritettua, niin tämä oli yllättävän helppoa. Pikkusen piti pähkiä miten vuori ja päällinen yhdistetään, mutta siitäkin selvisin. Sinällään tämmönen on helppo tehdä, että kaikki saumat, paitsi vetskarin viereen kääntöaukko, jää sisäpuolelle piiloon. Kauluksen joutuin neulaamaan ja purkamaan, neulaamaan uudelleen, ompelemaan ja purkamaan ja nii päin pois, mutta kaulus siitä tuli :)

Kelpaa jätkänpätkän ulkoilla :)

Kahden sauman pipo

Eipä ole mahoton kerinnyt, eikä pystynyt, mitään värkkäileen, kun vessaremppa on niellyt aikaa ja rahaa. Visioita ois kyllä hullunlailla, kun vain olis, jolla ne toteuttaa.  

Mutta nyt on pikkuhiljaa vessa siinä kunnossa, että aikaa ja rahaa riittää muuhunkin. Isoimmalla, neiti 4veellä, on ollut semmonen kevätpipon kokoinen aukko vaatekorissa, ni eilen yhessä paikattiin. Kaapista löytyy tätä raitatrikoota, ni eikös saumuroimaan. Muuta tähän ei tartteta.  

Ohje on superhelppo. Mun blondinaivoihini nää blogien tee soikio-ompele-leikkaa-ompele-käännä-ompele-ohjeet on sekavia. Tää on blondipipo. Sellainen päänympärystä leveä ja vähän lyhyempi pala saumuroidaan oikeat puolet vastakkain tuubiksi. Tuubi käännetään saumurisaumat vastakkain kaksinkerroin. (Ei siis viikata vaan tuubi pysyy tuubina.)

Sit se tuubi taitellaan alla olevan kuvan mukaan, musta on kangasta ja punainen on sauma.  Kun tuubi on taitettu ni vedetään saumurilla taitoksen päältä sieltä "avonaisesta" päästä (jossa kankaan molemmat päät näkyy) poikkisauma, joka on piirretty kanssa punaisella.

VALMIS!

Pipon korkeutta on helppo pidentää tai lyhentää sen mukaan paljonko saumuroi päälaelta pois. Tämä on tehty tasan neliön muotoisesta palasesta. Itelle tein joku aika sitten vähän lyhyemmästä palasta, ni että pompula mahtuu sisään, mutta menee enemmän päätä myöten. Sillon pipo ei jää noin neliskanttisen näköiseksi.

Ja voi hieno sitä riemua, kun neiti 4v sai ihan itte tehä itelle pipon :) Voittaja meinasi nukkumaankin mennä itte tehty pipo päässä, mutta viime hetkellä se kuiten jäi eteisen koriin.

Kesämekkoilua

Päivänä muutaman arvelin katella mun kankaanpalat läpi, josko niistä vielä jotain tekisi. Tyväret itte valittivat tarpeeksi isoista kankaista mieleiset ja äiti mittoi mitä niistä saahaan aikaan :) Kesämekothan sieltä sitten syntyi.

Isomman, pituutta reilu metri laiheliini, halusi tästä viskoositrikoosta jotain. Palanen oli kapea ja korkea. Justiin riitti tuollaiseen polvenyläpuolelle mekkoon. Otin tahalleen väljyyttä ja kiristin sen sitten tuohon kaula-aukkoon. Viskoositrikoo on kankaana jotenkin semmonen, että mun silmään se kaipaa rypytystä, suorana oo minkään näkönen.

Pitsi piti käy ostaan. Arvelin metrin riittävän ja myyjä arveli, että on aika vähän mekon helmaan, ni ostin 1,2 metriä. Vähän jäi yli nii tuli vielä rusetti. 

 Pienemmän tytön, vajaa metri, halusi turkoosista kukista mekon. Itku tuli, kun se ei riittänytkään. Onneksi tuota yksi väristä oli isompi pala, tehtiin siitä sitten mekon helma. Ensin tein ihan simppelin mekon, mutta siitä tuntui jotain puuttuvan. Ompelin sitten valenappilistan kaulukseen ja pari isoa nappia. Siitä tuli just hyvä. Pikkuneidillä silmät laajeni kun näki valmiin mekon: "Oi, hieno!" 

Sit vielä tämmönen, pakko näyttää kun tuli niin vekkuli :) Toppi, joka on tehty just niistä palasista, kui tyttö itte katto parhaaksi. Helma on kantattu vielä tuolla turkoosilla kukilla.