maanantai 13. heinäkuuta 2015

Synttärihulinaa - pehmeitä paketteja

Meillä on joka vuosi heinäkuussa synttärihulinat, neiti kun täyttää vuosia kaks päivää isänsä jälkeen.

Neiti 5-veellä oli nyt ensimmäisen kerran TOIVEITA koskien syntymäpäiviä. Synttäreillä pitää olla ilmapalloja, kakun päällä nomparelleja ja lahjaksi äitin tekemä mekko. Äiti on otettu tästä toiveesta.

Ohuen joustocollegen tyttö valitsi itte Kangaskapinasta. Ompelun kanssa meinasi käydä niin ja näin. Justiin kun piti alkaa tekemään, niin miehelle tuli tupa täyteen synttärivieraita. Eihän siinä sitten ommella. Neitin synttäripäivän aamuna sitten kerkesin ompelemaan.


Kaavan pohjana käytin Ottobreestä piirrettyä perushupparia koossa 110. Lyhensin kaavoja lähelle kymmenen senttiä ja vapaalla kädellä leikkasin helman. Taskut leikkasin summissa tytön käden kokoiseksi. Kaula-aukkoa suurensin sillain mekkomaiseksi.


Taskut, vyötärön violetti resori ja helmassa seisova Maija (oisko Verson puodista) tekee mekkoon sen jujun. Hihat on tarkotuksella lyhkäset. Neiti 5-veen hihat on nimittäin aina likaiset ja märät ja ja ja.. 

Heti piti vähän pyörähdellä, jotta tottapa mekko kelpaa synttärimekoksi :)



Pehmeitä paketteja, monikossa. Miehellekin tuli pehmeä paketti. Hän kun on töissä rakennuksilla ja työn kuvaan kuuluu kaikennäköinen kumartelu ja pyllistely. Pitkällä miehellä se tarkoittaa alati näkyvää putkarin hymyä.. Sitä ei niin mukavaa näkyä.


Surautin sitten kymmenen senttiä normaalia pidempiä t-paitoja. Kangaskapinassa 100 % puuvillatrikoo maksaa vajaa 7 euroa, ni tilasin sitä 2,5 metriä. Kolme paitaa sain leikattua, kahdet hihat. Tuli sitten yksi hihaton. 


Ei näy enää kyykistelessä putkarin hymy. Naaman puolella putkimiehen iloinen ilme näkyi, kun on paidat justiin ku pitää :) Töissäkin oli kuulemma jo kerinnyt kehumaan, kui emäntä teki niin on hyviä. Kiitän!

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Lämmintä kesää

Mun lähilankakauppa muutti kesäkuun lopussa isolle kirkolle. Kukkaro kiittää, minä en.. No, lankakaupan muuttamisesta harmistuneena kävin muuttomyynnin aikaan kattomassa hyviä tarjouksia. 

Niinhän siinä kävi, että tarjoustuotteet jäi ostamatta, mutta normihinnalla lähti mukaan viisi kerää Teeteen Pallasta. Vihreää, keltaista, vihreää pätkävärjättyä ja pari mustankirjavaa. Tarkoituksena oli syksyhämärissä kutoa lapsille lämpöstä ens talveen. Niihän siinä vain kävi, että..


  ..puikot alkoi heilumaan heti ennen juhannusta tekemisen puutteessa. Ulkona satoi vettä, eikä sisälläkään ollu mitään mielekästä tekemistä. Oikeestaan pojan villasukatkin oli käyny pieniksi ja niinpäin pois. Ainahan on hyvä syy tehä käsitöitä :)

Poika sai seurakunnan ristiäislahjana junasukat, ne on nyt käyny pieniksi niin tein uudet. Varsirynttyjä tuli vain yhdet, kun en tiennyt miten lanka riittää, muuten on samanlaiset, kun vanhatkin. 


Jospa nämä nyt lämmittäisi seuraavan talven pikkupojan pallerovarpaita. Reilut vielä, mutta pieni kasvaa äkkiä ja nämähän pysyy hyvin jalassa.

Kun ei kesä yksiillä sukilla lämmennyt niin tikuttelin sitten toisetkin. Vanhin tyttö valitsi väreikseen keltaisen ja vihreän. Pinkkiä olisi kuulemma tarvinnu, mutta sitä ei ollut nyt tarjolla.


Näihin kudoin liki polviin pitkät varret. Varsiin kudoin "tanssivia raitoja", mitä näkyy aina välillä tuolla facen käsityöryhmissä. Jostain syystä noi ei ihan niin selkeesti hypi, kun muilla, mutta kivat näinki. 


Tyttö halusi molempiin sukkiin eriväriset kantapäät, laitoin raidat kulkemaan toiseen toisinpäin ni on :) Ensimmäisen kerran tein ristiinvahvistetun kantapään, tuli niin tiukka, että näyttää pöhkön pieneltä koko kanta. Taitaapi jäädä viimeiseksi..


Toivoa sopii, että näillä sukilla nyt kesä lämpenis, niin jää ne kaksi viimeistä kerää sinne syyshämäriin :) Ja nyt ompelemaan, tilasin nimittäin ison kasan ommeltavaa!