Kesävauvalle

Velipoika sai perheen lisäystä tuossa viime viikolla. Miepä aloin suunnittelemani vauvalahjan teon sillain hyvissä ajoin pari päivää vavvan syntymän jälkeen. Kankaiksi valikoitui yksvärisiä trikoita jämäkassista. Pienet vaatteet ei paljon kangasta vie.

Uusimmassa Ottobreessä (3/15) oli tytön jalassa kivat kukkakuosiset haaremipökät. Miepä leikkelin semmoset turkoosista ja tummansinisestä trikoosta, joita olen käyttänyt kesämekossa ja housuissa. Takana on tämmönen peppukolmio, etupuolella tai sivuissa ei ole saumoja ollenkaan.

T-paita kaava on samaisesta Ottobreestä, miehusta on samaa turkoosia, selkä ja hihat tuli yhdestä harmaasta trikoosta, jota löytyi sieltä jämäkassista. Twistiä perusteeppariin tein aplikoimalla tommosen ykkösen sillain sinnepäin-tyylillä helmaan. Helman ja hihansuut käänsin vaan yhdesti ja ompelin kapealla joustotikillä vähän eri turkoosilla langalla. Turkoosi lanka on vähän vahvempaa kuin normiompelulanka, niin erottuu mukavasti.

Tämmönen kesävauvan setti niistä sitten tuli. Vaikka yleensä vauvalahjat teen tai ostan koossa 68, että menee vähän pitempään, ni nämä on 62. Sillä että kesä on nyt heti :)

Sitten vain viemään nämä vavvalle ja toivotaan lämmintä kesää, että pääsis myös käyttöön!

Ja äkkiä takaisin ompelukoneen ääreen.. Kesämekkoilua itselle ;)

Emmaljungien uusi elämä

Nuorina vanhempina 80-luvun puolessa välissä äiti ja iskä osti Emmaljungan rattaat. Ne oli oikeen kirkuvan keltaiset ja vallan mainiot pukata. Tämän vuosituhannen alussa rattaat unohtui varaston täytteeksi. 

Varmaan kymmenisen vuotta net kerkesi varastossa pötköttää, kunnes mummun mussukat joskus tartti rattaita. Sieltä ne kaivettiin esiin ja pieniä vähän pihalla työnneltiin. Haalenneena ja vaalenneena, kankaat osin revenneinäkin, mutta kuitenkin asiansa ajavat rattaat. Ja vieläkin mahottoman hyvät pukata!

Tänä keväänä vanhemmat ajatteli sitten purkaa koko varaston. Tietty kaikki tavara piti ennen sitä tyhjentää pois. No minähän kaivelemaan ja mikä aarre sieltä löytyi? Ikivanhat Emmaljungat! Eikun kotia vaan ja vanhoista kankaista mallia uusiin. 

Ikean sohvanpäällinenkin sai tässä hommassa uuden tehtävän. Kanttinauhaa, levyvanua ja nepparin kävin kaupasta hakemassa, ja sitten ompelukone surisemaan. Tämmöstä siitä sitten syntyi:

Vieläkö saan hommattua tuohon takapuolen alle uuden vanerilevyn vanhan ja homehtuneen tilalle niin kelpaa Pikkupätkän ulkoilla. Pätkä alkaa olemaan jo sen ikäinen, ettei aina ulos mennessä aleta nukkumaan, ni näistä näkee katella ympärilleen :) Ja onhan mukavan kevyet työntää.

Perhonen

Kaupan lankahyllyyn ilmestyi joskus kevättalvella kevään uutuuslangat. Novitan Rytmi nosti heti hymyn huulille. Herkkuvärit.

Saman tien nousi mieleen joskus netin syövereissä nähty mekko-ohje. Ainoa vaan kun en muistanut, että missä. Metsästelin sitä sitten aikani, kunnes löysin. Tekstiiliteollisuuden Perhonen. Koko on 80 senttiselle ja meiän keskimmäinen on metrin. Puikot on 4 ja Rytmin suositus on 5-6. No sovelletaan.

Otin viispuolen puikot ja aloin tekemään. Ensimmäisen aloituksen purin ja vähensin parikymmentä silmukkaa. Toisestakin tuli reilu, mutta kesällä se ei haittaa. 

Perhonen aloitetaan ylhäältä alaspäin, kaula-aukon tein noin suunnilleen ohjeen mukaan. Sitten piti varioida, ettei kainalot ole navan korkeudella.

Helmaa kudoin sen verta kuin viidestä pikkukerästä tulee. Reilun mittainen kesätunikahan siinä. Vielä kun nuo takana näkyvät lumikasat sulaa pois ni jo sopii kesähelmojen heilua :) (Kumpparitkin voi vaihtaa sit sandaaleihin :)) Ohjeessa olevan taskun jätin kokonaan pois.

Lempparimekko ainesta, ensin tämä meni tytön omaan jemmaan. Toisena tätä ei olisi saanu ottaa pois päältä. Lempivaatteet aina harmittaa, kun ne jää pieneksi. Tätä voi pitää pitkään, ensin tunikana ja myöhemmin paitana. Kaula-aukko jäi hieman suureksi, jos se käytössä haittaa ni täytyy virkata siihen vielä kerros tai pari niin pienenee vähän.

Takki+pusero= haalari

Mulla oli ohut softselltakki, joka oli vähän liian ohut. Ja oikeestaan vähän liian iso. Ei ole enää. Miehelläkin oli collegepusero, joka oli liian lyhyt. Tai oikeestaan aivan liian lyhyt. Ei ole enää.

Nyt on meijän poijalla haalari. 

Justiinsa sopivan paksu näin nollan pintaan tuulisille kevätkeleille. Kesälläkin sitä voi käyttää jos on kylmiä iltoja ja tarpeeksi suuri se on, että menee vielä syksylläkin. Ottobre 4/14 Best Pals toimi kaavana. Vähän muutin, etukappaleen lahkeita käänsin harittamaan, että takin taskut jää ehjiksi ja toimiviksi lahjetaskuiksi. Helpompi noin, kun alkaa poistamaan vetoketjut. Hihoja lyhensin, kun olin kuullu, että Ottobreen vauvakaavoissa hihat on suhteettoman pitkät. No niin on. 74 koon hihat ja 80 koon lahkeet, ni siltikin hihat voi kääntää, lahkeita ei. Jätkän pätkä on kuiten vasta vajaa 70 sentiä pitkä. Hupun vaihdoin kaulukseksi, ni ei huppu paina pienen niskaan.

Vaikka en koskaan ennen ole tehnyt mitään kokonaan vuoritettua, niin tämä oli yllättävän helppoa. Pikkusen piti pähkiä miten vuori ja päällinen yhdistetään, mutta siitäkin selvisin. Sinällään tämmönen on helppo tehdä, että kaikki saumat, paitsi vetskarin viereen kääntöaukko, jää sisäpuolelle piiloon. Kauluksen joutuin neulaamaan ja purkamaan, neulaamaan uudelleen, ompelemaan ja purkamaan ja nii päin pois, mutta kaulus siitä tuli :)

Kelpaa jätkänpätkän ulkoilla :)

Kahden sauman pipo

Eipä ole mahoton kerinnyt, eikä pystynyt, mitään värkkäileen, kun vessaremppa on niellyt aikaa ja rahaa. Visioita ois kyllä hullunlailla, kun vain olis, jolla ne toteuttaa.  

Mutta nyt on pikkuhiljaa vessa siinä kunnossa, että aikaa ja rahaa riittää muuhunkin. Isoimmalla, neiti 4veellä, on ollut semmonen kevätpipon kokoinen aukko vaatekorissa, ni eilen yhessä paikattiin. Kaapista löytyy tätä raitatrikoota, ni eikös saumuroimaan. Muuta tähän ei tartteta.  

Ohje on superhelppo. Mun blondinaivoihini nää blogien tee soikio-ompele-leikkaa-ompele-käännä-ompele-ohjeet on sekavia. Tää on blondipipo. Sellainen päänympärystä leveä ja vähän lyhyempi pala saumuroidaan oikeat puolet vastakkain tuubiksi. Tuubi käännetään saumurisaumat vastakkain kaksinkerroin. (Ei siis viikata vaan tuubi pysyy tuubina.)

Sit se tuubi taitellaan alla olevan kuvan mukaan, musta on kangasta ja punainen on sauma.  Kun tuubi on taitettu ni vedetään saumurilla taitoksen päältä sieltä "avonaisesta" päästä (jossa kankaan molemmat päät näkyy) poikkisauma, joka on piirretty kanssa punaisella.

VALMIS!

Pipon korkeutta on helppo pidentää tai lyhentää sen mukaan paljonko saumuroi päälaelta pois. Tämä on tehty tasan neliön muotoisesta palasesta. Itelle tein joku aika sitten vähän lyhyemmästä palasta, ni että pompula mahtuu sisään, mutta menee enemmän päätä myöten. Sillon pipo ei jää noin neliskanttisen näköiseksi.

Ja voi hieno sitä riemua, kun neiti 4v sai ihan itte tehä itelle pipon :) Voittaja meinasi nukkumaankin mennä itte tehty pipo päässä, mutta viime hetkellä se kuiten jäi eteisen koriin.

Kesämekkoilua

Päivänä muutaman arvelin katella mun kankaanpalat läpi, josko niistä vielä jotain tekisi. Tyväret itte valittivat tarpeeksi isoista kankaista mieleiset ja äiti mittoi mitä niistä saahaan aikaan :) Kesämekothan sieltä sitten syntyi.

Isomman, pituutta reilu metri laiheliini, halusi tästä viskoositrikoosta jotain. Palanen oli kapea ja korkea. Justiin riitti tuollaiseen polvenyläpuolelle mekkoon. Otin tahalleen väljyyttä ja kiristin sen sitten tuohon kaula-aukkoon. Viskoositrikoo on kankaana jotenkin semmonen, että mun silmään se kaipaa rypytystä, suorana oo minkään näkönen.

Pitsi piti käy ostaan. Arvelin metrin riittävän ja myyjä arveli, että on aika vähän mekon helmaan, ni ostin 1,2 metriä. Vähän jäi yli nii tuli vielä rusetti. 

 Pienemmän tytön, vajaa metri, halusi turkoosista kukista mekon. Itku tuli, kun se ei riittänytkään. Onneksi tuota yksi väristä oli isompi pala, tehtiin siitä sitten mekon helma. Ensin tein ihan simppelin mekon, mutta siitä tuntui jotain puuttuvan. Ompelin sitten valenappilistan kaulukseen ja pari isoa nappia. Siitä tuli just hyvä. Pikkuneidillä silmät laajeni kun näki valmiin mekon: "Oi, hieno!" 

Sit vielä tämmönen, pakko näyttää kun tuli niin vekkuli :) Toppi, joka on tehty just niistä palasista, kui tyttö itte katto parhaaksi. Helma on kantattu vielä tuolla turkoosilla kukilla.

Säbään ja salille, tai sitten ei..

Käynpäs pelaan sählyä, sitä salibandyn esiastetta, viikottain ja viimeksi pelatessa ilmeni ongelma. Ennen sopivat housut valui, nostin, ja taas ne valui, ja taas ja taas.. Sit jo hävetti, kun ei housut pysynyt yhtään ylähäällä.

Toinen ongelmakin mulla on ollut, urheilupaidat. Tämä ongelma esiintyy enemmän salilla, kun kyykkää niin selkä näkyy, kun makaa penkillä niin napa näkyy ja niin pois päin. En millään löydä A ) tarpeeksi pitkää B ) tarpeeksi harteikasta ja C ) lyhyillä hihoilla olevia paitoja. 

Aattelin sitten pistää urheilukamat kerralla kuntoon. Aloitin homman vierailulla paikalliseen Eurokankaaseen (tietty mukaan tarttu muutakin), kun kankaat oli koneessa niin mie vähän piirtelin. Housujen kaavan tein Mallikelpoisen leggariohjeella, mie vaan levensin nilkan kohdalta, kun en kehtaa kulkee julkisilla paikoilla trikooleggareissa. Vyötärölle leikkasin trikoon värisen kohtuu leveän resorin. Paidan kaava on Joka tyypin kaavakirjasta, eka kertaa siitä mitään tein. Olin kuullut, että tuossa kaavakirjassa mitoitukset on jotain ihmettä niin mitoin itteeni ja kaavoja. Raglanpaidan kooksi sain L, vaikka normisti käytän kokoa M (siis jos hartianleveys riittää). Vyötärölinja oli ylähäällä, mutta se nyt ei ole outoa, pidensin kaavaa vyötärön kohdalta. 

Viime postauksessa kerroin kärsiväni saumurikuumeesta, kuume on nyt hoidettu. Niinpä aloin surruutella uuden uutukaisella (siis vanhalla) saumurilla vaatteet kasaan. Paitsi äh, kun vaihoin langat ja neulat, ni kone ei enää halunnutkaan olla mun kaveri. Langotin uudestaan ja pätkän toimi ja taas yläsiepparin lanka poikki ja tätä jatkui. Kunnes langotin koneen väärässä järjestyksessä 3, 4, 1 ja 2 langat niin vóila saumuri toimi taas kuin liikkeessä.  

Homma eteni ja tällaista tuli:

Ensimmäisessä kuvassa kankaitten värit on lähinnä sitä, mitä ne oikeesti on. Valkoinen on siis valkonen ja sininen on oikeen tumman sininen.

Paidan leikkasin pystyraitatrikoosta täysvinoon ja yläosaan jätin tahalleen vähän ylimääräistä asettamalla kaavan alareunasta taitteelle ja yläreunasta noin kahden sentin päähän taitteesta.

No niin, nyt pysyy housut jalassa kiivaassakin säbämatsissa, eikä tartte housuja nostella.  Mutta mistä sitten tuo tai sitten ei? Mulla taitaa olla vieläkin urheilupaitaongelma. Tossa nyt on A ) tarpeeksi pitkä helma  B ) leveät hartiat ja C ) lyhyet hihat, mutta siitä tuli sevverta kiva mun mieleen, että en haluais pilata sitä hikoilemalla jossain salilla :)