Pus-pus ihana pöllöpaita

Tällä villapaidalla on kaksi alkua. Ensimmäinen on 4-vuotiaan alku. Olimma joskus syksyllä kirpparilla lasten kanssa ja tyttö löysi "aivan pus-pus ihanan pehmeen pinkin" lankavyyhdin. Sitä vyyhtiä ei voinut laittaa takaisin hyllyyn, kun se oli niiin ihana, niiin pehmeä ja niiiiiin pinkki. Ensin yritin, että ei me nyt osta, kun en minä kerkiä siitä just nyt mitään tekemään. Mutta kun se oli vaan niin pus-pus ihanan pehmeen pinkki, niin ei äitin vastustelut auttanut. Noin 300 grammaa vajaa vitosen vyyhti muutti sitten meille. Sillä ehdolla, ettei siitä just heti tarvi alkaa villapaitaa tekemään. Kauan se pyöri autossakin, että mummulassa käydessä keritään vyyhti puilla ja kerijällä keriksi.

Toinen on äitin alku. Mies pyysi syksyllä kutomaan hänelle villapaidan, siinä piti olla raglanhihat, vähän palmikoita ja just tietty lanka. Ja kun just sellaista ohjetta ei löytynyt niin muokkasin Ulla-neuleen Joukahaisen  sopivaksi. Joudun soittamaan useemman puhelun mun auttavaan puhelimeen ennen kun hanskasin, paljon tarvii silmukoita ja miten tää nyt menee ja ymmärsinkö mää nyt oikein. Villapaita siitä sit tuli. Ja niin hyvin hanskasin että tein toisen samalla ohjeella, koossa 74. 

No sit päästään takaisin tähän tämän päiväseen. Tyttö oli vakaasti päättänyt, että pinkistä vyyhdistä tehdään villapaita. Laiska äiti ei kehdannut alkaa etsimään sopivaa ohjetta niin taas otettiin Joukahainen käyttöön ja laskettiin silmukoita. Ja muutettiin sitä ja tätä, ettei ohjeesta ole jäljellä muuta kuin raglanhihat. Uuenvuodenaattona otin langan puikoille, aloitin niskasta ja kudoin alaspäin. Viime viikolla oltiin helmassa ja lankaa jäi jäljelle 30 senttiä. 

Pöllökuviotakin olin halunnu testata, niin tässähän se tulee samalla. Pöllö tuli yhdesti rintaan, mutta useammastikin olisi sopinut. Yks ruutu on aina 12 silmukkaa leveä ja 16 korkea, oikeen sopiva yhdelle pöllölle. Takaa villapaita on sileää oikeaa.

Villapaidasta tuli niiin ihana, niiin pehmee, niiin pinkki, niiiin lämmin ja niiiin hieno, että se on nyt ollu sitten joka päivä päällä. Äiti kiittää luottamuksesta :)

Vauvalahjaksi raitabody

Tein joskus kauan aikaa sitten tästä raitakankaasta omille tenaville puseron ja potkarit. No miun kaveri sitten tykästyi raitoihin, kun ne on niin pirteät. Hän sitten kysyi, että josko tekisin hänen vielä syntymättömälle vauvalle tuosta jotain. Kangasta oli jäänyt aikas tosikin paljon, kun tuli jossain aivopierussa tilattua kahdesta eri kaupasta samaa kangasta, niin minähän lupasin.

Kaverin pyyntö jäi sitten ajatuksiin hautomaan. Eniten alottamisessa hidasti itellä, kun en tiennyt, onko sieltä tulossa tyttö vai poika. Tuossa sitten joulun alla tuli viestiä, että tyttö tuli. Pistin ompelukoneen suriseen. Tein bodyn Ottobreen viime vuotisella kaavalla, punaisilla kanteilla niin tulee vähän tyttömäisyyttä. Sopishan tuo kyllä pojallekin.

Body kaipasi mielestäni jotain kaveriksi, niin leikkelinpä tuommosen pikkumekon. Tuohon mulla ei ollut mitään kaavaa, vatsan ympäryksen otin tuosta bodysta ja lisäsin takakappaleeseen vähän rypytysvaraa. Oikeasti mekko yltää pyllynpäälle, vaikka kuvassa body näyttääkin pidemmältä. Koska tuommonen tummansininen farkkukangas on vauvalle aika synkkä, niin aplikoin piristykseksi raidoista siihen tuollasen sydämen. 

Näitä ommellessa meinasi ompelulangat vastustaa.. Ensin loppui punainen lanka, onneksi sain kauluksen kantin ommeltua. Sitten loppui keltainen lanka, alhaalle ompelin kantin sitten mustalle. Mutta mustakin loppui, niin mekon ompelin sitten vaalean sinisellä. Mutta mitäpä tuosta, raitojen väreillä mentiin :) Kuvat tietenkin vähän vääristää, raidat on ihan kirkkaan punainen, keltainen ja vihreä, vaaleansininen ja musta.

Tänään oli tarkoitus käyä vauvaa kattomassa, mutta eilen alkoi tytöllä räkä valumaan, niin siirtyypä taas eteenpäin lahjan vieminenkin, josko loppu viikosta?

Aloitellaan

Minä, Helmi, oon tämmönen tuurikässäilijä. Kun kässäkärpänen puree niin valmista syntyy, väliin sitten ei tuu yhen niin mitään. Pää on koko ajan täynnä ideoita ja suunnitelmia, kaikelle ei vain aina ole aikaa. Monesti huomaan, että aika jolloin ei ois pitänyt olla aikaa onkin syntynyt jotain aivan muuta kui ois pitänyt.. "Ai, onko kello jo noin paljon? Oon unohtanu tehhä ruokaa. Syyäänkö riisiä?" :)

Ettei tämä mun blogi ihan nollista alkais niin muutamia juttuja näytän nyt heti, sitten ajan kanssa bloggailen niistä jutuista, mitä aina on sattunut syntymään..

Nämä tein kesällä, silloselle vatsajalkapalloilijalle, meijän poijalle, nyt 4kk. Potkareihin piirsin itte kaavan, kun tahtoin semmoset missä ei ole kun yksi pystysauma, onnistuin :) Takasauma vain.

Tässä on mun kutomiskassi, ihan itte tämäkin tehty, muovisesta lattiamatosta, joka jäi yli kodinhoitohuoneen rempasta ja Ikean verhokankaasta. Tämä on hyvä kassi, pyssyy omikseen pystyssä eikäs lysähdä.

Sitten näitä sukkia.. Nappisukat tein kun arvelin opetella kutomaan villasukan kantapään. Cascade Heritage 150 langasta, aika unelma kutoa. Pehmoset ja ohuet sukat, mun jalat tykkää. Alemmat sukat sitten tytöt tilasi, kun nekin tarvittee sukat. Aika tosi paljon multa valmistuukin noille, tytöt osaa haluta uusia sukkia, lämmintä takkia, liehumekkoa, kirjavaa pipoa jne.. Näiden varpaitten omistajilta ei ideat lopu kesken (oiskohan lie äitiinsä tulleita?)